TRADEKAN vaaleissa 5 - 25.3. ehdokkaamme ovat Raija Puumalainen, 38 ja Sirpa Rossi, 40.

KUNNALLISVEROTUS, TAKUU HYVINVOINNISTA (Matti Semi)
ISÄNTÄ VAI RENKI (Matti Semi)
MIKSI PUOLUSTAN KAUPUNGIN TYÖNTEKIJÖITÄ (Matti Semi)
PARASTA - ENNEN VAI JÄLKEEN (Matti Semi)
VALTUUSTOALOITE UUDENVUODEN ILOTULITTEET (Leena Salo)
VALTUUSTOALOITE (Valtuustoryhmä)
KÖYHYYDEN MONET KASVOT (Matti Semi)
VAPPUPUHE 2008 (Matti Semi)
KOULUASIAA (Väinö Antikainen)
ELÄ JA ANNA TOISTEKIN ELÄÄ (Suvi Suutarinen)
KADOTETTU KOULU (Suvi Suutarinen)
MIELENTERVEYDEN HOITO VAATI HYVIÄ PALVELUITA (Suvi Suutarinen)
MIKÄ MINUA AJAA VAIKUTTAMAAN (Suvi Suutarinen)
NAISTEN VÄLINEN SOLIDAARISUUS VAATII KUNNIOITUSTA (Suvi Suutarinen)
OSALLISTUVA ÄITI, MINÄ (Suvi Suutarinen)
KUKAPA MUU KISSAN HÄNTÄ NOSTAISI (Hanna-Leena Kosunen, Suvi Suutarinen)
VÄLITTÄMISTÄ JA KANNUSTAMISTA (Matti Semi)
VARKAUDEN TILANNE (Risto Pyhäjärvi)
EI JOKO TAI VAAN JOKAISELLE JOTAKIN (Risto Eklund)
KESKI-SAVON KUNTA (Matti Semi)
RYYNÄSEN PERIKUNTA (Matti Semi)
TERVEYSPALVELUT (Erkki Hakkarainen)

KUNNALLISVEROTUS, TAKUU HYVINVOINNISTA

Kirkkoherra Tynkkynen kirjoitti Kotiviestin (14.2.) pääkirjoituksessa hyvän näkökulman suomalaisten rikkaudesta ja sen jakautumisesta.

Haluan osaltani lisätä tähän näkökulmaan myös verotuksen muutoksien vaikutukset ihmisten hyvinvointiin sekä mahdollisuuksiin saada julkisia hyvinvointipalveluita.

Ensinnäkin ennen 90-luvun lamaa meillä oli paljon maksuttomia hyvinvointipalveluita, mitkä kustannettiin verovaroin. Tai, jos niistä tuli kuluja, niin ne huomioitiin verotuksessa. Esim. terveyspalveluista tai lääkemenoista tulleet kulut olivat verovähennyskelpoisia, samoin lasten kasvattaminen huomioitiin kunnallisverossa ns. lapsivähennyksenä. Nämä olivat omalta osaltaan helpottamassa lapsiperheiden, opiskelijoiden, eläkeläisten ja muiden pienituloisten ihmisten toimeentuloa.

Mutta lamaan syöksynyt Suomi tarvitsi silloin lisää rahaa ja verotusta kiristettiin. Menoja supistettiin ja kuntien kukkaron tuloista valtionosuuksia vähennettiin tuntuvasti. Sillä tuolloin ”valtion rengeillä ” eli kunnilla oli taloudet paremmin kunnossa kuin itse isännällä.

Näitä kuntien leikkauksia ”kompensoitiin” esim. poistamalla kunnallisverosta lapsi- ja sairauskuluvähennysoikeus. Näin myös lapsiperheet ja sairaat valjastettiin valtion taholta pankkiireiden sijoitusseikkaluiden maksumieheksi. Lisäksi siihen yhteyteen tulivat perusterveydenhoidon taksat rasittamaan vähävaraisten taloutta.

Viime vuosikymmenen lopulla valtion talous lähti voimakkaaseen nousuun ja suomalaisten työllisyys parantui. Kuinka sitten on käynyt verotuksellisen tasa-arvon, pienituloisten huomioimisen ja kuntien mahdollisuuksien ylläpitää julkisia ja maksuttomia hyvinvointipalveluita? Niitä, mitä kunnat kustantavat verotulojen, valtio-osuuksien ja taksojen turvin.

90-luvun puolivälissä verohelpotukset otettiin käyttöön tulopolitiikan apuvälineenä. Ne alkoivat maltillisesti, huomioiden myös pienituloiset, kuntien talouden toimivuus ja palveluiden tarjoamismahdollisuudet. Pyrittiin turvaamaan myös pienituloisten ostovoima.

Samoin kuntien taloudet vahvistuivat vielä 2000-luvun alkuun saakka.

Tällä vuosituhannella verohelpotukset ovat saaneet rajumman muodon. Ne on kohdennettu hyvätuloisille. Omaisuusvero on poistettu kokonaan, ansiotulovähennykset on suunnattu helpottamaan hyvätuloisten kukkaroa. Vuoden 2003 hallituksen kesken vuotta tehty takautuva verohelpotus ja seuraavatkin alennukset kohdistuivat suurimmillaan isotuloisiin. Nämä ansiotulovähennykset leikkaavat kuntaliiton laskelmien mukaan kuntien taloutta yli miljardilla eurolla. Mikä näkyi meidänkin kaupungin verotulojen kasvun pysähtymisenä. Eduskunnan lupauksista huolimatta se ei ole kompensoinut täysimääräisesti näitä kunnallisveroon tehtyjä leikkauksia. Tämän seurauksena on ollut se, että tällä vuosituhannella kunnallisveroa on Suomessa jatkuvasti jouduttu nostamaan.

2000-luvulla on tehty jo yli viisisataa kunnallisveron korotusta. Tällä hetkellä yli viidelläkymmenellä kunnalla veroprosentti on 20 tai enemmän. ”Parhaat” kunnat ovat nostaneet veroja tänä aikana jo kolmesti. Valtaosalla kunnista on verotus jo 19 prosenttia tai enemmän.

Taksoja on korotettu toistuvasti ja niistä on tullut yksi kuntien taloutta pönkittävä talouselementti.

Esim. Varkaus kerää taksoilla Pohjois-Savossa (2006 tilinpäätös vertailu) toiseksi eniten. Niiden tulojen merkitys on samaa luokkaa valtion osuuksien kanssa.

Toisaalta lisää vauhtia näihin taksojen korotuspaineisiin viime syksynä löi valtionvarainministeri kuntaliiton valtuustossa. Hän väläytti että kunnilla pitää olla mahdollisuudet korottaa taksoja ja maksukatoista on päästävä eroon. Jos tämä Kataisen haave toteutuisi, niin se varmasti tulee vaikeuttamaan pienituloisten, eläkeläisten, opiskelijoiden, perheellisten palveluiden saantia ja toimeentuloa.

Silloin hyvinvointi erot kasvaisivat entisestään ja köyhtyminen sekä muut ongelmat lisääntyisivät.

Minusta taksojen painottamisen tilalle pitää nostaa esille myös tehtyjen verotusmuutoksien tuomat ongelmat ja keinot miten selvitään niistä.

Tämä siksi, että pystymme turvaamaan hyvinvointipalvelut myös niille joiden varat menevät jokapäiväiseen elämiseen.

Yhtenä hyvänä ratkaisumallina on se, että valtio hoitaisi omista tuloistaan nämä ansiotulovähennykset. Ainostaan pienituloisten osalta tämä vähennys säilytettäisiin.

Näin saataisiin kunnallisveroon yli miljardin lisätuotto sekä lisää liikkumavaraa niiden talouteen.

Silloin kunnat pystyisivät paremmin turvaamaan julkiset hyvinvointipalvelut niin, että ne olisivat myös pienituloisten saatavilla.

Matti Semi
Vasemmistoliitto

Takaisin

ISÄNTÄ VAI RENKI

Stora-Enson tuotantolaitosten kohtalosta käydään nyt kovaa käden vääntöä.

Tällä kertaa ovat kohteena Summan ja Kemijärven tehtaat. Yhtiö on päättänyt lakkauttaa ne riippumatta niiden hyvästä tuloksesta.

Stora-Enson hallitus on selittänyt päätöstään puunsaannin turvaamisella muille tehtaille. Tosin suomalaisen puun riittävyydestä metsäalan asiantuntijat ovat toista mieltä.

Yhtiön pääomistaja, Suomen valtio ja samalla maan hallitus, on ollut täysin ponneton vaikuttamaan näiden suomalaisen perustuotantolaitosten säilymiseen.

Nämä yritykset ja niiden työllisyysvaikutukset ovat aluepoliittisesti tärkeillä alueilla. Ne ovat luoneet ympäristöön hyvinvointia. Näiden tuotantolaitoksien turvin ympäristöön on syntynyt muuta yritystoimintaa. Niiden, sekä työntekijöiden verotuloilla on rakennettu sinne yhteiskunnan tarvitsemia hyvinvointipalveluita. Tämä on varmasti tärkein syy, miksi siellä olevat ihmiset ovat pysyneet juurillaan.

Nyt hallituspuolueiden johdolla ei ole halujakaan puuttua yhtiön tekemiin päätöksiin. Vedotaan osakeyhtiölakiin, ”eihän yhtiön strategisiin päätöksiin voi puuttua, sen linjaa yhtiön operatiivinen johto ja hallitus”. Se on tuullut vastaukseksi ja selitykseksi kun yritysten työläiset sekä eduskunnan oppositio on vaatinut maan hallitusta puuttumaan Stora-Enson päätöksen tekoon.

Minusta Vanhasen hallitus on tällaisella vastauksella vastuuton. Juuri siihen valtion suurimpana omistajana pitää puuttua. Ottaa ”käsiinsä” yhtiön johtaminen ja puuttua niihin ongelmiin, millä tuottavat tuotantolaitokset pidetään toiminnassa ja antaa niiden luoda alueelleen hyvinvointia ja turvallista elinympäristöä.

Valtion yritysten kehittämiseen pitää löytyä riittävästi panoksia, niiden pitää sijoittaa voittojaan yrityksen kehittämiseen. Vaikka kehittäminen tuo edistyessään rationalisointia, se takaa menestyksen ja luo uusia työpaikkoja tuotantolaitosten suunnittelijoille sekä rakentajille.

Se tuo vientituloja, millä pidetään kotimaan markkinat tuottavina.

Tällä tavoin valtion omistajapolitiikka pitää viedä eteenpäin.

Toinen esimerkki on Fortumin johtajien esitys kuluttajasähkön hinnan nostamiseksi 10 prosentilla.

Yhtiö on tuottanut voittoja energiahintaa nostamalla. Yhteiskunnan enemmistö omistuksessa olevasta energiatuottajasta on tullut ihmisten riistäjä, jolle tärkein elementti on tehdä tulosta, mistä jaetaan osinkoja sekä optioita johtajille.

Mitä on tekee maan hallitus, enemmistö omistajana, tällaiselle päätöksenteolle?

Samaan aikaan yksityisessä yritysmaailmassa nähtiin kampailu Elisan omistusohjauksesta, missä islantilaiset vain10 prosentin omistuksella yrittävät kääntää yhtiön strategiaa ja hallituskokoonpanoa.

Tosin hävisivät tällä kertaa, mutta ilmoittivat heti valmistautumisen uusintaotteluun.

Siinä osakkeen omistaja käytti isännän ääntä.

Näin pitää olla myös valtionyhtiöissä. Ei saa antaa yhtiöiden johtajille isännän asemaa, sillä hehän ovat renkejä. Maan hallitus on valtionyhtiöissä isäntä ja sen pitää ohjata niiden strategiat niin, että se palvelee Suomea.

Nyt on Suomen eduskunnan korkein aika vahvistaa hallinnoimiensa yhtiöiden johtamista ja vahvistaa niiden elinvoimaa. Tuotot pitää ohjata kannattavuuteen ja pitää ne tehokkaina yhteiskunnan tukipilareina.

Matti Semi
Vasemmistoliitto

Takaisin

MIKSI PUOLUSTAN KAUPUNGIN TYÖNTEKIJÖITÄ

Warkauden lehden mielipidepalstoilla on kirjoitettu kannanottoja palvelustrategioista ja kaupungin talouden tilasta ja sen syistä. Jopa niin, että minut on niissä, kaupungin työntekijänä ja päättäjänä huomioitu.

Se, että puolustan kaupungin suoritusportaan työntekijöitä tässä tilanteessa on minulle luonnollinen asia. Pitkän pääluottamusmiesuran aikana olen ollut mukana kehittämässä tätä perustyötä.

Kokoajan tietoisena siitä, mihin laadullisiin ja kilpailullisiin haasteisiin joudumme vastaamaan.

Esimerkiksi ulkoistettavien listalla olevat puistojen- ulkoliikuntapaikkojen, -katujen kunnossapito ja kunnallistekniikan rakentaminen. Näitä toimintoja on urani aikana rationalisoitu. Samalla on henkilöstöä vähennetty tuntuvasti, lähes 50% (KT-rakentamisen osalta henkilöstövähennys on jopa 75% )

Tämän järjestelmään kehittämiseen ja tehokkuuden ylläpitämiseen on tarvittu hyvää hallintokuntien välistä yhteistyötä. Lisäksi tuki on saatu paikallisilta koneyrittäjiltä sekä liikennöitsijöiltä. He ovat puolestaan varustaneet koneet ja autot tämän hetkisen vaatimustason mukaisesti. Kuljettajien ammattitaito ja koneiden laatutasoa on kiitettävää.

Tällä yhteistyö järjestelmällä olemme pystyneet pitämään kaupungin työ tällä osa-alueella erittäin kilpailukykyisenä.

Jos ulkoistaminen tapahtuu vuoden 2009 alusta, niin tämä järjestelmän muutos heikennetään myös varkautelaisten koneyrittäjien ja autoilijoiden työmahdollisuuksia. Riippuen siitä, kuka voittaa tarjouskilpailun. Samalla heikkenee entisestään kaupunkilaisten saama palvelutaso. Samoin yritysverot saattavat mennä muualle.

Lisäksi on huomioitava, että nyt kaupunki on tarjoamassa ostavalle yritykselle monopoliasemaa, sen estämistä ei ole pystytty toteen näyttämään!!

Toisena esimerkkinä kaupungin tarjoaman ruokapalvelut. Sen osalta kehitystyö on ollut ansiokasta. Keskittämisen tuloksena ja työtehtävien uudelleen järjestelyillä henkilöstöä on pystytty eläköitymisen myötä vähentämään lähes kolmanneksella. Strategian hintavertailussa aterian tuottaminen ja tarvittavien muutoksien tekeminen omana työnä tai ulkoistettaessa päätyy mielestäni säästöjen osalta samanhintaiseen lopputulokseen. Kaiken huipuksi kaupungille jää joka tapauksessa kiinteistö- ja laitekulut. Kysymys tuntuu olevan vaan yksityistämisen periaatteista.

Ruokapalvelussa, hyvin tehdystä talouden sopeuttamistyöstä, voidaan pitää esimerkkinä vaikka viime vuoden tulosta.

Silloin sen säästötavoite oli 200 000 euroa, minkä se saavutti hyvin. Jopa niin hyvin että pystyi oman budjetin alittamaan 43 000 eurolla ja tuottamaan kaupungille säästöjä. Se kaikki otettiin henkilöstön työpanoksesta.

Meillä näitä tulevia ulkoistettavia palveluita on todella runsaasti.

Tähän hintalapun arvoon vaikuttaa vielä näistä työntekijöistä kaupungille tulevat eläkevastuut. Kysyin Mikkelistä, mikä heidän arvionsa on myytävien työntekijän tulevista vastuista, koska meiltä sitä vastausta ei ole vielä saatu. Siellä arvio oli, ”enemmän kuin miljoona euroa, tarkkaan ei vielä tiedetä, mutta asia selvitetään” (siellä myytäviä työntekijöitä on 75)

Meillä tämä summa tulee olemaan monikertainen, sillä ulkoistettavia työntekijöitä on huomattavasti enemmän. Tästä seuraa se, että kaupungin eläkemenot jatkavat kasvamista. Ensin maksetaan ostopalveluiden hintaan sisällytetyt työntekijöiden eläkkeet. Sitten samoista työntekijöistä maksetaan eläkevastuun mukaiset eläkemenot. Ne korottavat kaupungille jäljellejäävien työntekijöiden eläkemenoja. Joten heidänkin palkkamenot tulevat entistä kalliimmiksi. Siltä osin oravanpyörä on valmis!

Vielä siivoustyöstä. Sen osalta toiminnan tehostamista on tehty todella laajalla mitalla, henkilöstön työpanosta on kiristetty vuosivuodelta yhä enemmän. Tilapalvelussa, toimitilojen osalla, siivoustyöntekijöitä oli 90-luvun alkupuolella yli 90 ja tällä hetkellä heitä on jäljellä enää 40.

Siivoojien ansiotaso on kunnallisissa sopimuksissa yksi pienemmistä Ulkoistamisen tavoitteena on kiristää edelleen mitoitusta ja lisätä siivoojien työtaakkaa. Lisäksi sopimusalan vaihtuminen tietää, että pieni ansio jatkaa pienentymistä. Strategiassa lukee, ”mitoitusta jatkossa tiukennetaan”, eli työvaatimukset kasvavat entisestään kasvattamatta ansiotasoa!

Tätä muutosta pohtiessa ja omaa linjaa kulkien olen pannut merkille, että ihan kuin tähän varkautelaiseen päätöksentekoon on salaa hiipinyt oma ”kiinailmiö”!

Työläisten ja työväenliikkeen edustajana, en minä voi tällaisia toimenpidettä hyväksyä. Minusta rakenteiden muuttaminen, silloin kun niillä parannetaan tehokkuutta ja laatua ovat oikeita toimenpiteitä. Ne pitää tehdä yhdessä työntekijöiden kanssa ja toimenpiteet pitää johtaa työpaikan säilymiseen, ei ulkoistamiseen.

Minun arvomaailmassa työtaakan lisäys ei saa johtaa ansion alentamiseen. Työn vaatimustason kasvaessa pitää myös työntekijöiden hyvinvoinnin kasvaa.

Matti Semi
valtuuston II vpj
Vasemmistoliitto

Takaisin

PARASTA - ENNEN VAI JÄLKEEN

PARAS-hanke oli keskustalaisen ministeri Mannisen alulle panema. Hankkeella lähdettiin valtion ohjauksella muuttamaan kunta- ja palvelurakennetta. Silloin hyvätahtoisesti kerättiin kasaan valtion hallintoon kaikista puolueista vahva työryhmä, jonka tehtävänä oli yhteiskuntavastuullisesti viedä kuntien palveluiden uudelleen järjestelyt eteenpäin. Muutoksen varmistamiseksi vahvistettiin laki ja aikataulut, kuinka käytännön muutoksessa tulee edetä. Kuntaliitoksien osalle valtion budjetista annettiin "porkkanarahaa", mikä on etupainotteista. Siis, mitä nopeammassa tahdissa järkevät liitokset syntyvät, sitä enemmän liitosrahaa valtion kassasta muutokseen lähteville kunnille on tulossa!

Muutoksia kuntarakenteeseen on, etenkin eteläisessä Suomessa, syntynyt voimakkaalla tahdilla. On liitetty yhteen jopa useita kuntia ja kaupunkeja, lähtökohtana toimiva palvelurakenne. Mutta, mitä me savolaiset olemme saaneet aikaan?

Täällä Pohjois-Savossa samoin kuin Etelä-Savossa on Paras-hankkeen palvelustrategioista tehty vaikka minkämoista selvitystä. On isäntäkuntamallia ja erilaisia yhtiömalleja. On kerätty kasaan epätoivoisesti asukasmäärältään riittämättömiä kokonaisuuksia. Nyt Pohjois-Savossa viimeisin yritys on "haja-sijoitettu" perusterveydenhoidon liikelaitosmalli! Herran jestas, mitä kaikkea byrokratia saakaan aikaan, kun halutaan puolustaa oman poliittisen tai virkasuhteen aseman järkkymättömyyttä.

Mihinkä arvoon jäävät ihmiset palvelujen tarvitsijoina? Miten heidän käy oikeutettuina palveluiden saajina? Kyllä täällä Savossakin pitää uskaltaa rohkeasti katsoa tulevaisuuteen, rakentaa palveluorganisaatiot sellaiseksi, että ne turvaavat julkiset palvelut vielä kymmeniä vuosia eteenpäin.

Nyt on uskallettava tehdä kunta- ja myös maakuntarakenteeseen tarvittavia uudistuksia ja yhdistää asiointialueet sellaiseksi kokonaisuudeksi, mitkä tarjoavat hyvät ja toimivat julkiset palvelut. Oikein tehdyt kuntaliitokset, mitkä noudattavat ihmisten asiointialueiden rajoja, tuottavat varmasti parhaan tuloksen. Niiden avulla on mahdollista saadaan aikaan oikein rakennettu kuntakokonaisuus ja palvelutuotanto, mikä huolehtii parhaiten alueensa ihmisistä. Siksi kuntaliitoksia pitää tehdä. Lisäksi palveluiden tuottamiseen ja niiden toimivuuteen pitää olla ihmisillä suora demokraattinen yhteys. Eli joka neljäs vuosi äänestäjille on varattava mahdollisuus päättää, miten ja ketkä saavat edustaa kuntalaisia päätettäessä julkisten palveluiden tasosta ja tuottamistavasta.

Matti Semi 
Pohjois-Savon Vasemmiston puheenjohtaja

Takaisin

VALTUUSTOALOITE UUDENVUODEN ILOTULITTEET

Monet kuntalaiset ovat ottaneet alku vuodesta yhteyttä ja kertoneet viime uudenvuoden yön tapahtumista. Joillakin asuntoalueilla on raketteja ja ammuksia heitelty vanhusten pihoille/parvekkeille ja tämä ammuskelu on aiheuttanut heille mielipahaa ja jopa sodan muistojen esiin nousua. Vuoden vaihteen jälkeen saimme lukea useita rakettien ja ilotulitteiden aiheuttamia tulipaloja ja "läheltä piti" tilanteita. Osa lemmikeistä kärsii ko. yöstä paukkeen vuoksi suunnattomasti.

Olkoonkin, että meillä Suomessa on kovin vähän riemullisia ja ilotulista sallivia juhlatilaisuuksia, voimme varmasti miettiä, kuinka emme vahingoittaisi tai ahdistaisi niitä ihmisiä, joille koko yön jatkuva rakettien ampuminen aiheuttaa tuskaa, pelkoa ja ahdistusta. Onhan meillä kaikilla kuntalaisilla oikeus olla kotonamme turvallisin mielin.

Me allekirjoittaneet esitämmekin, että vuoden 2008 ja 2009 taitteessa kaupunki suunnittelee alueet, joissa voi ampua ilotulitteita vapaasti koko yön vaaraa aiheuttamatta. Samoin kaupunki voisi tehdä yhteistyötä esim. kylätoimikuntien kanssa ja sopia tietyt ajat, jolloin eri kaupunginosissa voi ilotulitteita ampua tietyllä aikavälillä tai siten, että kootaan asukkaiden ilotulitteet yhteen ja ammunnan voi suoritta näyttävästi kerralla. Näin kaikki saisivat hyvän alun vuoden vaihtuessa uudelle vuodelle.

Varkaudessa 13.01.2008

Leena Salo

Takaisin

VALTUUSTOALOITE

Paras hankkeen selvitystyön pohjalta Varkauden seudulle ollaan synnyttämässä mm. terveydenhuollon alueelle hyvin paljon erilaisia palvelukokonaisuuksia. Näiden toimivuutta ovat seudun eri kuntien valtuustot kritisoineet voimakkaasti! Mielestämme lain säätäjän tarkoitus on ollut rakentaa sellainen kunta- ja palvelurakenne kokonaisuus, mikä toimii jatkossa useita kymmeniä vuosia ja näin turvaa kuntalaisten palveluiden saannin. Siksi allekirjoittaneet esittävät, että seutuhallitus kokoaa alueen opiskelijoista esim. ammattikorkeakoulusta, toisen asteen ammatillisesta koulusta tai lukiosta, nuorten työryhmän. Tämä siksi, että tulevaisuutta varten tätä hanketta viedään eteenpäin. Päätöksenteon perustana on hyvä olla myös nuorten näkemykset siitä millaisen hallintoalueen he haluavat ylläpitää ja kuinka he haluavat järjestää hyvinvointipalvelut. Ryhmän tehtävänä on valmistella esitys ja malli kuinka heidän mielestään seudun koulutus-, terveys-, sosiaali-, kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut tulee järjestää. Esityksessä tulee huomioida palveluiden asiakaslähtöisyys ja helppo vaikuttaminen hallinnon päätöksiin.

Varkaudessa 31.3..2008 

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä

Takaisin

KÖYHYYDEN MONET KASVOT

Tänä vuonna on kulunut 90 vuotta kansalaissodan päättymisestä. Syy silloiseen kriisiin oli suomalaisten hyvinvoinnin suuret erot ja puutteet. Köyhä kansa nousi barrikadeille taistelemaan paremmasta huomisesta! 

Tiedättekö paljonko nyt Suomessa on ihmisiä, joiden toimeentulo on alle köyhyysrajan? 
Siinä kysymys, mitä kannattaa jokaisen kanssaihmisen miettiä! 

Tällä hetkellä meidän suhteellinen köyhyys on kaksinkertaistunut pahimmasta lamavuodesta 1993. Siitä ajasta Suomi on noussut, talous vahvistunut, bruttokansan tuotto on moninkertaistunut, työttömyys on laskenut ja valtio voi hyvin. Silti viidessätoista vuodessa on köyhyys kaksinkertaistunut! 

Mikä sitten mättää meidän hyvinvointivaltiossa? 
Ensinnäkin tuloerot ovat kasvaneet suunnattomasti. Tätä on edesauttanut veronkevennykset, mitkä ovat syöneet julkisen sektorin tuloja. Niillä on parannettu huomattavasti hyvätuloisten asemaa, esim. Björn Walhroos maksoi vuonna 2006 yli 7 miljoonan euron tuloistaan vain 38 prosenttia veroa. Nämä Vanhasen hallituksien tekemät veroleikkaukset näkyvät nyt kuntien palveluissa ja niiden järjestämismahdollisuuksissa. 

Valtion työllisyysmäärärahoja on leikattu. Pitkäaikaistyöttömän työllistyminen on usein näiden määrärahojen varassa. Nyt nekin toimeen tulomahdollisuudet ovat kiven takana. Nuorilla tilanne ei ole sen helpompi, vaikka puhutaan työvoimapulasta. Tämän vuoden helmikuussa alle 25-vuotiaista työllisistä oli 16,5 prosenttia työttömänä. Lisäksi työssäkäyvien köyhyys on lisääntynyt, tämä koskee erityisesti pätkä- ja osa-aikatyöläisiä. He ovat yleensä matalapalkka aloilla työssä käyviä, joiden työaika on pätkitty. Heillä normaali toimeentulo on tuntilistan varassa. Arkinen kysymys, minkä olen usein kuullut: ”Kuinka paljon on työvuorolistassa työtuntia? Toivottavasti jaksoon tulee lisätunteja, silloin rahatilanne helpottuu!” 

Entä vähävaraisten julkisen palveluiden saantimahdollisuudet, kuinka niiden on käynyt? Nyt maan hallitus on korottamassa sosiaali- ja terveyshuollon maksuja! Tämän johdosta toimeentuloerot jatkavat vain kasvamista! Nämä taksojen korotukset ovat pahasti ristiriidassa hyvinvointivaltion periaatteiden kanssa, missä vähävaraisilla, niin nuorilla opiskelijoilla, työttömillä, pätkätyöläisillä, eläkeläisillä pitää olla mahdollisuudet saada turvatut arjen palvelut. Taksojen korotukset ovat myös ristiriidassa sen kanssa, että suomalaisten työssäoloaikaa pitää jatkaa. Muuten ei meidän eläkevastuuseen varatut rahat riitä. Tilastojen mukaan köyhän ja pienituloisen työläisen keski-ikä on viisi vuotta lyhyempi kuin hyvin toimeentulevan. Onko näin, että Vanhasen hallitus haluaa varmistaa sen, että pienituloisten eläkepäivät ovat kurjat ja loppuvat lyhyeen? Tämän seurauksena nuoret, jotka työllistyvät joutuvat maksamaan omista tuloistaan yhä isompaa osaa eläkemaksua parempituloisten eläkkeiden turvaamiseksi! 

Kysynkin, onko hyvinvointivaltion tehtävänä turvata hyvätuloisten asema vai huolehtia jokaisen kansalaisen mahdollisuudet hyvään toimeentuloon ja koulutukseen? 
Onko meidän pakko siirtää kaikki suuret vanhustenhuollon vastuut lapsillemme vai hoidammeko verotuksen avulla osuutemme jo nyt? 
Missä on tasa-arvo ja yhteisvastuu? 

Sitten, vastaus alussa olevaan kysymykseen. Suomessa 600 000 ihmistä, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella. Siis, joka yhdeksäs ihminen!!!

Matti Semi Vasemmistoliitto

Takaisin

VAPPUPUHE 2008

Tervetuloa tähän perinteiseen työväen yhteiseen Vappujuhlaan

ARVOISAT KUULIJAT

Tämä vuosi on varkautelaisen työväen historian kannalta merkkivuosi. 90 vuotta on kulunut siitä, kun varkautelainen työväestö taisteli työnsä arvostuksen, leivän ja paremman tulevaisuuden puolesta. Se taistelun jälkimainingit jätti syvät ja kipeät arvet tälle tehdaspaikkakunnalle. Näiden arpien puhdistaminen on vienyt täällä vuosikymmeniä. Sotien jälkeen Varkauden vaurastumisen ja hyvin rakennettujen yhteiskuntapalveluiden myötä, ovat arvet pikkuhiljaa päässeet parantumaan. Tämän yhteisen hyvän rakentamiseen on tarvittu työväen liikkeen yhteistä voimaa ja päämäärätietoista yhteistyötä. Ne palvelut ovat olleet ihmisläheiset ja hyvät. Niin hyvät, että ne kestivät vieläpä 90-luvun laman ja sen suuren työttömyyden. Silloin kaupunki satsasi miljoonia työttömien työllistämiseen ja heidän toimeentulonsa turvaamiseen.

Mutta nyt! Nämäkin rahat on leikattu, vaikka rakennetyöttömyyttä on vielä reilusti.

Meidän talous ei kestä nykyistä muuttotappiota ja ikärakennemuutosta. Lisävaikeuksia tähän toivat myös eduskunnan päättämät verotusmuutokset, mitkä ovat heikentäneet Varkauden yhteisö- ja kunnallisveron tuottoa tämän vuosituhannen aikana.

Näiden johdosta nyt on Varkauden palvelurakenteen osalta menossa merkkivuosi. Se, mitä vuosien varrella on rakennettu, nyt ollaan purkamassa. Näillä muutoksilla yritetään taloutta tasapainottaa ja menoja saada kuriin. Siksi valtuusto nuiji palvelustrategiapäätökset ja ne suuret muutokset tämän vuoden budjettiin.

Nämä valitut muutokset sisältävät useita ratkaisuja, mitkä heijastuvat Varkauden väestömuutoksesta. Mutta, IKÄVÄ KYLLÄ, myös lyhytnäköisesti valittuja ulkoistamispäätöksiä. Näiden ulkoistamisen sijaan olisi pitänyt valita omantoiminnan kehittäminen ja sen tuloksellisuuden parantaminen.

HYVÄT KUULIJAT

Tällä hetkellä joillakin tahoilla pidetään lujasti kiinni näistä strategiavalinnoista! Meidän vasemmistonliiton mielestä näitä strategioita ei ole ikuiseksi ajoiksi kiveen hakattu, vaan palveluiden tarvetta ja kehitystä on pystyttävä aika-ajoin tarkastamaan ja tarvittaessa korjaamaan sen suuntaa. Meistä paras ajankohta tarkastukseen on edellisen vuoden tilinpäätöksen valmistuminen. Se kertoo selkeästi toiminnan kehittymisestä, laadullisten tavoitteiden onnistumisesta ja siitä kuinka henkilöstö on pystynyt vastaamaan talouden ja laadun haasteisiin. Silloin valtuuston pitää esittää itselleen kysymys:

”Ovatko strategiavalinnat olleet oikeat ja mitä korjaus liikkeitä tarvitsee tehdä!”

 HYVÄT TYÖVÄENLIIKKEEN EDUSTAJAT

Näiden ulkoistamispäätöksien taloudellisuusajattelu perustuu työehtojen heikentämiseen, palkkojen alentamiseen tai kilpailuttamisen tuomaan uskomukseen, halvemmasta työpanoksesta. Kysynkin, onko työväenliikkeen edustajien tehtävänä lähteä alentamaan muutenkin jo matalapalkkaisten työntekijöiden ansiotasoa?

Heikentämään heidän työsuhdeturvaansa?
Luomaan epätietoisuutta tulevaisuudesta!

Sekö on työväen puolueiden rooli tässä kaupungissa?

Minä hyväksyn sen että, palvelurakenteita muutetaan vastaamaan meidän väestöpohjaa, Mutta en voi hyväksyä sitä, että kaupungin pienipalkkaisilla aloilla aloitetaan työehtoshoppailu! Nyt, etenkin, kun tutkii juuri valmistunutta viime vuoden tilinpäätöstä. Nämä toimialueet ovat pysyneet hyvin omassa talous-arviossaan. Eivät ole tarvinneet lisärahaa, vaan ovat jopa alittaneet alkuperäisen talousarvionsa He ovat omaa toimintaansa kehittämällä saaneet aikaan lisäsäästöjä.

Miksi siis annamme nämä toiminnot ulos?
Sehän on kaupungille rikkaus, että meillä omat tehokkaat ja toimivat palvelut!

Niistä ei kannatta luopua!!

Hyvä juhliva työväki, meidän vasemmiston mielestä kaupunkimme strategioita pitää tarkastella määräajoin ja tehdä niihin tarvittavia muutoksia, jotta kansalaisten palvelut toimisivat riittävällä, tehokkaalla ja laadukkaalla tavalla!

KAUPUNKIMME TALOUDEN VAIKEUKSISTA HUOLIMATTA,

ILOISTA TYÖNJUHLAA, HYVÄÄ VAPPUA JA MUKAVAA ALKAVAA KEVÄT KESÄÄ TEILLE KAIKILLE

KIITOKSIA

Matti Semi

Takaisin

KOULUASIAA

Olen hieman tumpelo näihin tietokone hommiin niinpä ajattelin tätä kautta saattaa käsitykseni kouluasiasta eteenpäin. Olin pyyhkinyt Nuutisen esityksen pois, siinä sanottiin, että 30.05 päättyy vastausaika. Minulla, joka olen 77 vuotta, ei ole varsinaista mielipidettä kouluasiaan enää en jaksa seurata kuin KU:n kirjoituksia asiasta. Kuitenkaan en hyväksy Yliopistojen luonteen muuttumista markkana ohjattaviksi perustutkimus siinä kärsii enkä missään tapauksessa luopuisi kouluruokailusta. Jo 30-luvun pulan aikanakin pystyttiin turvaamaan kouluruokailu kansakoulussa mm. poimimalla tähkiä voimistelutunnilla isäntien pelloilta ja kävimme myös marjassa ja sienessä koulun keittiötä varten. Siinä yhdistyi liikunta ja hyöty. Myös me köyhimmät saatiin lämmin ateria ja oma koulun keittäjä oli suorastaan taivaasta.

Kun tulimme kaupunginvaltuustoon, niin 70 luvulla Varkaudessa SKDL sai aikaan sen, että yhteiskoulussa joka pian muutti nimeään järjesti ilmaisen kouluruuan, ei tarvinnut omia eväitä. Viimeksi mainittuun vaikutin voimakkaasti yhdessä Tauno Itkosen kanssa omassa ryhmässämme ja usean äänestyksen jälkeen vaatimuksemme tuli valtuuston päätökseksi. Kamppailu kesti muistaakseni 2 vuotta. olin myös yhteiskoulun vanhempainneuvoston puheenjohtaja. Siis kouluruokailu kunniaan ja Yliopistot riippumattomiksi yritysmaailman tahdosta . Raha kyllä saisi yrittäjäin ja teollisuuden puolelta tulla, eihän ne paljonkaan osallistu yhteiskunnan ylläpitoon. Välillisesti tosin työvoimansa verotuksen kautta. Sen sijaan yhteiskunta on teollisuuden ja yrittäjäin käsikassara ja heidän tahtonsa määrää myös sosiaalisen kurjistamisen suunnan. Niillä riittää mielettömästi rahaa politiikkojen lahjontaan ja heidän mielipiteidensä ostoon. Niin verot ovat myös nykyistä korkeammalla tasolla mahdollisia. Yritetään turvata Puhakan esityksessä mainittu koulutusjärjestelmä.

Väinö Antikainen
Varkaus

Takaisin

ELÄ JA ANNA TOISTEKIN ELÄÄ

Kiusaaminen on yhä jossain määrin vaiettu ongelma kouluissa ja myös työpaikoilla. Erityisen mielenkiintoiseksi aiheen tekee uusi tutkimus, että kotona fyysisen kurituksen kohteeksi joutuneet kiusaavat muita helpommin tai sitten joutuvat kuritetuksi vielä koulussakin. Joku aika sitten Gustav Hägglund kertoi kurittaneensa lapsenlastaan, koska tämä oli taas kurittanut Gustavin koiraa. Kaameaksi jutun tekee se, että Gustav kuritti lasta koiran kurittamisesta eli teki samaa lapselle, mitä lapsi koiralle. Tuossahan ei ole mitään järkeä. Miten lapsi voi oppia tekevänsä väärin, jos rangaistus on sama, mistä häntä rangaistaan? Ainoa, mitä lapsi ehkä oppii, on se, että hän kokee olevansa arvoton ja ansaitsevansa koiraakin huonomman kohtelun. Meillä vanhemmilla on aika katsoa peiliin ja miettiä tekojemme seurauksia pitkällä tähtäimellä.

Opetusministeriön tilaaman selvityksen mukaan kiusaaminen on lisääntynyt jonkin verran peruskoulun yläluokilla. Tämä pitää varmaan paikkaansa myös Varkaudessa. Perheiden yleinen pahoinvointi ja syventyneet ongelmat usein lisäävät pahoinvointia, joka näkyy myös kouluissa. Miten koulut ovat valmistautuneet tähän? Lakaistaanko ongelmat maton alle ja väitetään kiven kovaa, ettei ainakaan meidän koulussa kiusata? Olisi varmaan syytä kysyä tätä asiaa lapsilta ja nuorilta, jotka koulussa käyvät ja sen elämän ehkä parhaiten tuntevat. Uskoakseni osa kouluista toimii hyvin, mutta on myös kouluja, jotka kieltävät ongelman. Tässä olisi rehtoreilla ja opettajilla peiliin katsomisen paikka. Nyt on syytä alkaa tarvittaviin toimiin, jotta kiusaaminen saataisiin lopetetuksi kouluista.

Kiusaaminen on hyvin merkittävä yksilön pahoinvointia lisäävä ilmiö. Kiusaaminen voi olla sanallista tai fyysistä, molemmat ovat yhtä tuomittavia. Kiusaamista usein vähätellään ja kiusatusta tehdään heikko ja turhista valittava. Kuitenkin tärkein kriteeri kiusaamista tutkittaessa tulisi olla se, miten juuri kiusattu asian kokee. Usein kiusaaminen kätketään leikin varjoon. Tuolloin on opettajankin helpompi vain sanoa, että leikkiähän se vain oli. Pahinta on juuri asian vähättely ja jopa kieltäminen. Opettajilla on suuri vastuu asioiden selvittämisessä. Heidän täytyy ottaa oppilas tosissaan ja käyttää aikaa siihen, että asiat selvitetään perinpohjaisesti.

Kiusaamisen ehkäisemiseksi on useita keinoja toimia. Ensinnäkin kiusaaminen pitää tuoda näkyväksi ongelmaksi. Se pitää kieltää ehdottomasti ja laatia toimintaohjeet, miten tilanteessa toimitaan. Myös kiusaajan pitää saada apua. Vanhempiin täytyy ottaa yhteyttä ja kaikki osapuolet tulee saattaa saman pöydän ääreen keskustelemaan asiasta. Oppilaille voisi järjestää erilaisia tilaisuuksia ja ottaa heidät mukaan laatimaan toimintaohjeita. Ilmapiirin koulussa tulee sellainen, että kiusaajille ei edes anneta mahdollisuutta kiusata ketään. Varkaus voisi laatia kunnallisen toimintaohjelman, joka keskittyy kiusaamisen lopettamiseen peruskouluissa. Kiusaamista ei tulisi vain ehkäistä, vaan se tulisi pyrkiä lopettamaan kokonaan.

Tärkeintä kuitenkin on ottaa kiusattu tosissaan ja selvittää tilanteet niin, että hänkin saa äänensä kuuluville. Kiusatulla on suurempi vaara sairastua masennukseen ja hänen elämänlaatunsa usein kärsii huomattavasti. Kaikilla on oikeus elää elämänsä kunnioitettuna. Lapsuus ja nuoruus ovat ihmisen parasta aikaa, ainakin sen pitäisi olla. Lasten ja nuorten tulisi saada elää ilman väkivallan pelkoa, niin kotona kuin koulussakin. On tärkeää elää ja antaa myös toistenkin elää omaa elämäänsä sellaisena kuin ovat. 

Kolumni Warkauden lehdessä 
Suvi Suutarinen

Takaisin

KADOTETTU KOULU?

Yksi keskeisiä syitä hyvinvoinnin kehittymiseen, on ollut laajamittainen suomalaisten kouluttaminen ja sivistäminen. Oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen koulutus tulisi olla kaikkien oikeus. Emme voi mennä oikeistolaisen politiikan ajaman valinnanvapauden tuoman huuman mukana. Tuolloin tasa-arvo määritellään mahdollisuudeksi yksilön omien odotuksien toteuttamiseen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vain menestyjiin kannattaa satsata. On hyvä muistaa, että historiassa oikeisto on ollut hyvinvointivaltiouudistuksia vastaan. Tasa-arvon tulisi koulutuksessa tarkoittaa sitä, että se edellyttää yksilön mahdollisuuksia tasoittavien toimenpiteiden toteutumista. Tämä tarkoittaa, että myös koulussa heikommin menestyviä tuetaan. Tällä on kauaskantoiset seuraukset mm. syrjäytymisen ehkäisyssä ja sosiaalisesta epätasa-arvosta johtuvien ongelmien ennaltaehkäisyssä.

Koulutuspolitiikassa yksi merkittävimmistä muutoksista on ollut koulutuksen laajentuminen koskemaan koko väestöä. Oppivelvollisuudesta säädettiin laki vuonna 1921. Tuolloin määrättiin mm. siitä, että opetusta on järjestettävä suomenkielellä. Viimeistään peruskoulu-uudistus 1967 ulotti opiskelumahdollisuudet koskemaan kaikkia ikäryhmäänsä kuuluvia. Tämä uudistus lisäsi tasa-arvoa ja mahdollisti sekä sosiaalisen että taloudellisen kehityksen ihmisten elämässä. Tällä on ollut merkitystä siihen, että Suomi on edelleen yksi maailman kehittyneimpiä maita ja koulutuksen taso on huippuluokkaa. Kansan sivistämisen tarpeesta lähtenyt koulutuspolitiikan kehitys on mahdollistanut hyvinvointivaltion kehittymisen. Vaikkakin sitä tällä hetkellä ollaan, myös suhteessa koulutukseen, romuttamassa markkinavoimien edessä.

Olemme 90-luvun koulu-uudistuksen jälkeen siirtäneet operationaalisen vallan kunnille. Tämä on on aiheuttanut, ainakin Varkaudessa, suuria ongelmia kouluille. Kouluilla on vaikeuksia pysyä tuntikehyksissä ja saada edes lailla säädettyjä tunteja järjestettyä. Kaikesta joudutaan säästämään ja viimeisimpänä säästökeinona on ollut lomautukset. Tämä vaikuttaa suoraan oppilaisiin ja heidän mahdollisuuksiin opiskella. Opettajat joutuvat työskentelemään jaksamisen äärirajoilla ja luokkakoot ovat maksimaalisia. Samoin säästöt erityisopetuksessa ovat aiheuttaneet vaikeuksia tuntityöskentelylle, kun kouluilla mm. ei ole varaa palkata koulunkäyntiavustajia .

Yllä mainittuihin asioihin voimme vaikuttaa äänestämällä, Koemmeko tärkeäksi sen, että kaikilla on yhtenäinen oikeus opiskella ja saada riittävä peruskoulutus? Haluammeko taata jokaiselle oikeuden laadukkaaseen opetukseen? Koulujärjestelmäämme on purettu 90-luvun alusta lähtien. Nyt maksamme noista uudistuksista sen hinnan, että luokkakoot vain kasvavat ja opettajat joutuvat työskentelemään jaksamisensa äärirajoilla. Olemme purkamassa talkoohengessä hyvää ja tasa-arvoista järjestelmää vapauden ja yksilöllisyyden edessä. Näiden uudistusten vuoksi todennäköiseksi maksumieheksi joutuvat ne marginaaliset ryhmät, joilla on jo nyt vaikea saada oikeuksiaan toteutetuksi.

Joidenkin tahojen mielestä 90- luvun lainsäädäntöuudistus voidaan nähdä edistyksenä. Sosiaalisessa mielessä se on kuitenkin johtanut toisenlaisiin tuloksiin. Jos taloudelliset seikat nähdään ainoana kriteerinä toimia, niin silloin joudumme väistämättä romuttamaan toimivan ja tasa-arvoisen systeemin. Kunnille on annettu lisää valtaa järjestää koulutusta. Samalla rahoitusta on kuitenkin tiukennettu. Tämä ei voi johtaa hyviin tuloksiin. Ihmiset eivät ole tuotteita, joiden tarpeita voidaan lähteä supistamaan, kuten yritysmaailmassa se ehkä onnistuu. On harmillista, että nyt on lähdetty purkamaan suhteellisen hyvin toimivaa kokonaisuutta, vain hyöty- näkökulmat huomioon ottaen. Merkittävämpää olisikin kehittää systeemiä kuin tehdä siitä vain markkinavoimien ohjailemaa menestyjien opinahjoa tai toisaalta niukkojen resurssien yhteistä koulua. Emme voi palata ajassa taaksepäin aikaan, jolloin kansa kävi kahta koulua ja vain taloudellinen tai sosioekonominen asema ratkaisi koulutusmahdollisuudet. Kaikille tulee taata yhtälainen oikeus laadukkaaseen ja hyvää opetukseen. 

Kolumni Warkauden lehdessä
Suvi Suutarinen

Takaisin

MIELENTERVEYDEN HOITO VAATI HYVIÄ PALVELUITA

Kuntatasolla tarvitaan mielenterveyspalveluja yhä enenevässä määrin. Erityisesti niitä tarvitaan vanhustenhuollossa. Vanhusten mielenterveyspalvelut ja vanhuusiän mielenterveysongelmien tunnistaminen on vähiten resurssoitu alue mielenterveystyössä. Myös lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntyminen lisää painetta palvelujen järjestämiseen. Varkaudessa erityisesti lasten ja nuorten mielenterveystyö on hoidettu hyvin resursseihin nähden. Vaikkakin kaupungin palvelurakenteen uudistukset saattavat aiheuttaa painetta erityisesti henkilökunnan sisällä. On tärkeää huomata, että, kaikessa mielenterveystyössä ennaltaehkäisevätoiminta ja varhainen puuttuminen ovat järkevä ja edullinen tapa hoitaa ongelmia.

Vanhusten itsemurhat ja yksinäisyydestä johtuvaa masennusta ovat vaikeita asioita kohdata. Itsemurhien ehkäisy ja masennuksen tunnistaminen vaatii toimenpiteitä. Meillä tulisi olla tarjota masentuneille ja iäkkäille vanhuksille paikka, jossa he saavat hyvää hoitoa. Emme voi vaan hoitaa kehoa ja toteuttaa hoitoa perustarpeet tyydyttäen. Tässä meillä poliitikoilta tarvitaan tahtoa, jotta tämä asia saadaan korjattua. Hoitohenkilökunta tekee parhaansa niukkenevien resurssien puristuksessa. Henkilökunta tarvitsee lisää voimavaroja toteuttaa hyvää hoitoa myös mielenterveysongelmista kärsien hoidossa.

Vanhusten elämänlaatua vähentää yksinäisyys ja siitä johtuva masennus. Esimerkiksi itsemurhaa yrittäneet tulee ohjata välittömästi hoitoon, jossa heidän elämäntilanteensa ja avuntarve kartoitetaan. On tärkeää, että vanhusten mielenterveysongelmat erotetaan ikääntymisen aiheuttamasta ongelmatiikasta. Mielenterveysongelmia ei yleensä diagnosoida riittävän varhaisessa vaiheessa. Jos vanhuksen ongelmat johtuvat mielenterveysongelmista ja ne huomataan riittävän varhaisessa vaiheessa, kuluja saadaan pienemmiksi. Tuolloin vanhuksen elämänlaatu todennäköisesti paranee huomattavasti.

Julkiset palvelut tulevat olla kunnossa, jotta voidaan myös ennaltaehkäistä suoria ja välillisiä ongelmia mielenterveyskuntoutujien elämässä. Luulisi, että laitospaikkojen vähentäminen ja avohuoltoon painottuminen riittänyt palvelujen ”kehittämiseksi”. Jos vielä avopalveluja heikennetään talkoohengessä, niin huonolta näyttää juuri niiden osalta, jotka puoliaan ei kykene täysipainoisesti pitämään.

Esimerkiksi kuntoutettavat skitsofrenia potilaat tarvitsevat runsaasti perushuollon ja sosiaalitoimen palveluja. Vanhustenhuollossa juuri skitsofrenia potilaat tarvitsevat tavanomaista varhemmin laitospaikkoja. Skitsofreniaan liittyy monia terveydellisiä ja sosiaalisia vaaratekijöitä, joita ehkäisemään tarvitaan hyvä ja turvallinen palvelu- ja hoitojärjestelmä. Tämä järjestelmä auttaa asiaksta suojautumaan skitsofrenian kielteisiltä seurauksilta. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon haasteena on erityisesti fyysisen terveydentilan ja kokonaistilanteen hoito. Mielenterveyspotilasta tulisi kohdella kunnioittavasti. Heidän tulee saada laitoshoidossa tasa-arvoisia palveluja suhteessa muihin potilaisiin. Mielenterveysongelmat eivät ei saa olla sairauksia, joista vaietaan yhteiskunnassa. Perusterveydenhuollon henkilökuntaa tulee kouluttaa kohtaamaan mielenterveys- sairauksista kärsiviä ihmisiä.

Omaisille tulisi kertoa mielenterveyspalveluista, jotta he osaisivat apua hakea ja sitä myös vaatia. Yleisesti heille tulee tarjota tietoa ja koulutusta mielenterveysongelmissa. Esimerkiksi internetin kautta on helppo tarjota tietoa palveluista. Kunnan kautta voitaisiin auttaa omaisia verkostoitumaan ja perustamaan vapaaehtoisvetoisia vertaisryhmiä. Palveluita tulee kehittää jatkuvasti muuttuvien tarpeiden mukaan. Resursseja tulee suunnata palvelujen sekä varhaisen puuttumisen toimintamallien kehittämiseen.

Suvi Suutarinen

Takaisin

MIKÄ MINUA AJAA VAIKUTTAMAAN

Minua ajaa toimimaan velvollisuudentunto ja huoli tulevaisuudesta, erityisesti lasteni tulevaisuudesta. On sanottu, että ihmisen toimintaa ohjaa itsekkyys, että jokaisessa ihmisen teossa on mukana ripaus itsekkyyttä, vaikka kuinka ne jonkun suuremman asian puolesta.

Omalla kohdalla tämä itsekkyys kumpuaa huolesta lasteni tulevaisuudesta. Haluan, että heillä on vielä viidenkymmenen vuoden päästä maapallo, jolla viettää keski-ikää ja sen jälkeen vanhuutta. Tämä asia on sellainen, jota meidän jokaisen vanhemman tulisi miettiä. Usein vain arki vie voiton ja elämä tässä ja nyt kuormittaa joskus liiaksi asti. Ajatukset tulevaisuudesta tuntuvat kaukaisilta ja jopa turhilta. Emmehän me voi tulevaisuutta ennustaa sen enempää, kuin sitä millaiseksi tämä maailma tulee aikojen saatossa muotoutumaan. Kuitenkin voisimme uhrata tulevaisuudelle muutaman ajatuksen.

Koko globaalia olemassaoloa ajatellen voi tuntua, ettei teoillamme ole merkitystä. Usein kuulee käytettävän, että mihin nyt yksi ihminen voi vaikuttaa? Varsinkaan nyt, kun koetaan, että ihmisellä on aina vain vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä. Päätökset tehdään muualla ja usein niiden tekijöillä tuntuu olevan kovin vähän tietoa tai kosketus pintaa ihmisen tavalliseen arkeen. Kuitenkin on syytä muistaa, että omaan elämänpiiriin kuuluu suoraan tai välillisesti lukuisia ihmisiä. Mitä sitten, jos koko maailmaa ei voikaan pelastaa. Miten olisi läheisten ja oman elämänsä parantaminen.

Esimerkkinä toimiminen usein moninkertaistaa toiminnan tuoton. Se, että lajittelet jätteet tai vaihdat lamput energialamppuihin, tuntuu pieneltä teolta. Mutta entäs, kun läheisesi tai ystäväsi seuraavat esimerkkiäsi? Tämän tuottaa hyvää jo moninkertaisesti. Ihmisillä on taipumusta odotella, että tarpeeksi moni tekee jotain, jotta sitä voi seurata. Sinä voit siis toimia suunnan näyttäjänä ja tehdä hyvää omalle ja läheistesi tulevaisuudelle.

Mielestäni vaikuttaminen on sitä, että toimii sen mukaan, mihin itse uskoo. Teoillamme on merkitystä ja me olemme niistä vastuussa, nyt ja tulevaisuudessa. Meidän tulee pitää niiden puolta, jotka eivät pysty itseään puolustamaan. Tuleville sukupolville pitää antaa ääni ja sen äänen tulee saada huonosti toimivat rakenteet murtumaan. Rakennetaan tulevaisuus ihmistä ja ympäristöä kunnioittaen. 

Suvi Suutarinen

Takaisin

KUKAPA MUU KISSAN HÄNTÄ NOSTAISI

Kyllä meillä on hyvin asiat Suomessa, jos hallitusta on uskominen. Moni keskituloinen on saanut huomata nousseensa hyvätuloiseksi kuluja mitattaessa. Hoitomaksuja korotetaan ja tulorajoja nostetaan. Vaikka tulorajoja nostetaan, niin pienetkin palkanlisät ja tulonnousut aiheuttavat sen, että perhe joutuu helposti ylimpään maksuluokkaan. Näin tapahtuu varsinkin, jos molemmat vanhemmat ovat töissä. Päivähoitomaksut ovat nousseet nopeammin kuin hinnat keskimäärin. Ongelma päivähoitomaksujen nousussa on se, että nykyiset keskituloiset joutuvat hyvätuloisiksi. Keskimääräisesti vanhempien tulot saattavat jäädä reilusti alle keskiansion ja silti he joutuvat maksamaan täyttä maksua.

Keskituloiset perheet joutuvat päivähoitomaksu-uudistuksessa epätasa-arvoiseen asemaan. Muutosten seurauksena 40% vanhemmista hoitomaksut nousee. Suurin osa tuosta joukosta on keskituloisia. Heidän taloudessaan korotukset tuntuvat voimakkaimmin. Asuminen ja liikkuminen kallistuu jatkuvasti, joten on erikoista, että hallitus haluaa rankaista vielä hoitomaksujen korotuksilla. Nelihenkinen perhe, jossa tulotaso ylittää juuri ja juuri tulorajat, nousu on merkittävä. Tällä ei kannusteta työntekoon. Perheelle saattaa olla hetkellisesti edullisempaa jäädä kotiin kuin ottaa määräaikainen työ vastaa. Uudistus myös ajaa naisvaltaisten matalapalkka- alojen työntekijät kotiin, vaikka juuri näillä aloilla työvoimapula on merkittävää. Korotuksella saattaa olla syrjäytymistä lisäävä vaikutus, koska osallistuminen työelämää voi heiketä.

Jotain hyvää hallitus on tässä uudistuksessa saanut aikaan ottamalla yksinhuoltajien aseman erityiseen keskiöön. Oli jo aikakin, että heidät huomataan ja heidän toimeentuloon kiinnitetään huomiota. Mutta riittääkö nämä toimenpiteet pitkällä tähtäimellä? On tärkeä miettiä, miten toimenpiteet todella kohdentuvat niihin ryhmiin, jotka todella apua tarvitsevat. Kymmenen euron korotuksella saa vaippapaketin tai 13 litraa maitoa. Mutta jos olet ostamassa uutena kumppareita, niin niitä ei 10 eurolla saa. Hallitus nostaa siis lapsilisiä 10eurolla, joka voi tuntua suurelta heidän mielestään. Se ei kuitenkaan ostovoimaa paljoa lisää.

Päivähoitomaksuilla katetaan alle 20% päivähoidonkustannuksista, joten tuonkin puolesta korotus ei ole ratkaisu kustannusongelmiin. Valtio olisi tässä avainasemassa. Kuitenkaan eduskunnassa ei ole tällä hetkellä vallalla oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon periaatteet. Eduskunnassa tulisi olla tahtoa taata yhtäläiset oikeudet hyvää ja maksuttomaan päivähoitoon. Muun muassa kolmannen ikävuoden jälkeen varhaiskasvatuksen tulisi olla ilmaista. Esiopetus ja varsinainen koulu ovat ilmaisia, joten varhaiskasvatus ja sen mahdollistama oppimispolku olisivat tuolloin tasavertaisia sosiaalisista lähtökohdista riippumatta.

Miten Leppävirralla on onnistuttu toteuttamaan hoito niin, että lapsien ollessa kotona kesän ajan, päivähoitomaksuja ei tarvitse maksaa tuolta ajalta? Tämä tuntuu oikeudenmukaiselta ja lapsiystävälliseltä vaihtoehdolta. Varkauden olisikin aika tosissaan alkaa panostamaan lapsiperheisiin, jotta saisimme heitä tänne muuttamaan. Tämä olisi hyvä porkkana ja tekisi meistä houkuttelevan vaihtoehdon uutta asuinpaikkaa etsivien silmissä.

Hallitus kehuu nyt, miten hienosti ollaan toimittu. Kehujen lomassa toivotaan, ettei negatiivisia vaikutuksia huomattaisi. Tietyt puolueet yrittävät näkyvästi lähestyä ”tavallista rahvasta” kampanjoinnillaan. Korostetaan tekoja, joilla saadaan edes näennäisesti positiivisia vaikutuksia sellaisten elämään. Myös sellaisten joiden asioita ei heidän politiikassa todella ajeta. Se, että alentaa veroja tietyiltä sidosryhmiltä ja samalla romuttaa rakennettuja hyvinvointipalveluita, ei tee matala- ja keskituloisten ystävää. Tästä esimerkkinä on juuri päivähoitomaksujen uudistus tai alkoholiveron alennus. Päivähoitomaksut osuvat kipeimmin keskituloisiin. Alkoholiverouudistus näkyy kasvaneina lastensuojelumenoina. Hyvinvointivaltio on rakentunut verojen varaa. Se takaa, että myös hyvätuloinen, joka elämänkriisin sattuessa ja erityisesti tulotason romahtaessa (muistetaan lamavuodet), saa palveluita tuloista riippumatta. Palvelujärjestelmän tulee toimia, jotta palvelut on kaikkien saatavilla.

Hanna-Leena Kosunen, valtuutettu (KD sit.)
Suvi Suutarinen, kulttuuri- ja vapaa-aika lautakunta (sit)

Takaisin

NAISTEN VÄLINEN SOLIDAARISUUS VAATII KUNNIOITUSTA

Suomessa naisen asema on ollut globaalisti tarkasteltuna maailman kärkitasoa. Vaikka naisten asema on Suomessa hyvä, niin ei kannata unohtaa, että usealla tasolla yhteiskunnan tasolla yhdenvertaisuus ei toteudu. On ensisijaisen tärkeää puuttua sellaisiin yhteiskunnan rakenteisiin, jotka estävät yhdenvertaisuuden toteutumisen. Naiset menestyvät koulutuksen saralla ja tähtäävät korkealle, mutta valitettavan harvoin naisia nähdään johtamassa isoja yrityksiä. Erityisen vaikeaa se on perheellisille tai perheenperustamisiässä oleville naisille. Yhteiskunnassa juuri nämä ryhmät jäävät vaille vakinaisia työpaikkoja tai edes sitä määräaikaista. Ongelmat ovat todella syvällä yhteiskuntamme rakenteissa. Emme niitä huomaa tai halua huomata. Erityisen vaikeaksi tämän tekee se, etteivät edes naiset huomaa sen tärkeyttä, että asioita ajettaisiin yhdessä. Tehyn joukko irtisanominen kirvoitti lukuisia kommentteja, alkaen siitä, että he työtaistelutoimillaan vaarantavat ihmishenkiä. Miksi silloin ei mietitty sitä, miten tärkeää työtä sillä saralle tehdään? Jos ihmishenget riippuvat naisvaltaisen alan tekemästä työstä, niin miksi siitä ei makseta parempaa palkkaa?

Ongelmat tytöillä alkavat jo koulussa. Heiltä odotetaan tietynlaista käyttäytymistä ja heille varattu muotti on ahdas ja jopa vanhanaikainen. Tietyissä aineissa odotetaan menestystä, mutta esimerkiksi matemaattisiin aineisiin tyttöjä harvoin ohjataan aktiivisesti paneutumaan. Vanhempien olisi hyvä huomata mahdollisuutensa kasvattajina ja ohjata aktiivisesti tyttöjään miesvaltaisilla aloilla tyypillisiin aineisiin, kuten matematiikkaan. Koululla on tietty roolinsa, kuitenkin kasvatus vastuu on vanhemmilla ja tytöt tulisikin kasvattaa arvostamaan omaa sukupuoltaan. Tässä, meillä äideillä ja isillä, on suuria mahdollisuuksia. Naiseus, kaikkine sen ilmenemismuotoineen, tulisi hyväksyä osaksi ihmiskuntaa. Milloin miehet heräävät penäämään oikeuttaa perheeseen ja aikaan heidän kanssaan? Siinä tapauksessa kaikki osapuolet voittavat. On sanottu, että isä rakastaa tyttärensä itseänsä kunnioittavaksi naiseksi. Juuri sen vuoksi olisi tärkeää huomata isien tärkeys tyttärien elämässä.

Tärkeää on puuttua siihen, miten suhtaudumme naisiin ja naiseuteen. Meidän tulee kasvattaa meidän lapset arvostamaan ensin itseään ja tämän jälkeen kaikkia muita ihmisiä sukupuolesta, ihonväristä ja uskontokunnasta riippumatta. Erityisesti meidän tulee oppia arvostamaan meidän naisväestöä, äitejä ja tyttäriä. Keskustelujemme sävyt tavoittavat jokaisen kuulijan. Jos puhumme toisistamme epäkunnioittavasti tai tuomitsevasti, se välittyy eteenpäin. Asenteemme välittyvät lapsillemme ja tietyistä ajatusmalleista on vaikea päästä eroon. On muistettava, että lapset kuuntelevat ja kuulevat suurimmat osat meidän keskusteluista. Meidän tulee osata antaa arvostusta myös silloin, kun luulemme, ettei kukaan ole kuuntelemassa.

Jotta tunnistamme hyvän toisessa, niin meidän on nähtävä se myös itsessämme. Tämä onkin kaikista tärkeintä: oppia arvostamaan itseämme. Me naiset osaamme olla kaikista julmimpia juuri itseämme kohtaan. Meidän on hyvä antaa armoa itsellemme tänä kovien vaatimusten aikana. Voimme aloittaa sanomalla jokaiselle tuttavallemme, naiselle, että he ovat hyviä siinä, mitä he ovat. He ovat arvokkaita juuri sellaisina kuin ovat. Varsinkin tuon viestin voimme välittää kaikille nuorille tytöille, jotka vasta pohtivat omaa olemustaan ja olemistaan. Naiseus on voimavara! Minä haluan sanoa kiitokset omille ystävilleni. Te teette minusta paremman ihmisen, juuri sellaisen kun olen. Teidän kanssa keskustellen elämä soljuu ihanasti eteenpäin, kiitos siitä. Eläköön naiset! Eläköön me!

Suvi Suutarinen

Takaisin

OSALLISTUVA ÄITI, MINÄ

Se on jännittävää, miten usein sitä kuulee äitinä tekevänsä liikaa. Nainen, joka käy töissä tai toimii järjestötoiminnassa, saa usein perustella toimiansa. Muistathan antaa aikaasi lapsillekin, älä uhraa perhettäsi aatteillesi. Harvoin kyseenalaistetaan miehen, jolla on pieniä lapsia, työnteko tai toimiminen vapaa-ajalla. Heille lasten saaminen on harvoin rasittaa kykyä osallistua yhteiskunnan toimintaan. Miksi työn ja erityisesti yhteiskunnallisen vaikuttamisen yhdistäminen koetaan naiselle vaikeaksi?

Toimin itse mukana politiikassa ja kulttuurissa sekä minulla on kaksi pientä lasta. Edelleen kuulen, miten minä nyt jaksan ja etten minä vaan polta itseäni loppuun. Aivan, kun olisin menettänyt kykyni kontrolloida omaa elämääni, kun saan lapsia. Jos muutaman kerran kuukaudessa haluan päästä osaksi toiminnasta, jonka koen hyvin merkitykselliseksi, niin minut koetaan uhaksi. Nainen, joka onnistuu yhdistämään perheen ja osallistumisen yhteiskuntaan, on jotain pelottavaa. Mitähän minä sitten työelämässä keksin, kun nyt jaksan heilua vaikuttamassa asioihin ja vielä iloita siitä.

Juuri lapseni ajavat minua toimimaan. Heidän vuoksi haluan tehdä ja vaikuttaa asioihin. Heillä on oikeus saada vähintään yhtä hyvää kuin meidän tällä hetkellä. Näen sieluni silmin maailman kymmenien vuosien päästä ja se näkymä ei vielä miellytä minua. Se näyttää liian harmaalta ja sitä tulevaisuutta ohjaa raha ihmisten sijaan. Näen, kuinka lasten lapseni yrittävät löytää sitä aikaisempien kesien uimarantaa, jossa voisi varpaitaan kastella. Siinä tulevaisuudessa eivät metsät huminoi, vaan raiskattu maa huutaa tyhjyyttään ja valta on vain harvoilla.

Mieluummin näkisin toisenlaisen tulevaisuuden. Siellä minä istun pihamökissä rehevän kuusimetsän ympäröimänä, jossa lapsenlapseni leikkivät ja huutavat minua mukaan leikkimään. Taivas on sininen ja aurinko paistaa juuri sopivan lämpimästi. Ajatus siitä, että luonto on vielä käytettävissämme, mutta ei hyväksikäytettävissämme, on tärkeä. Lapsenlapsenikin tulisi saada oppia, mitä suomalaiset vuodenajat ovat.

Siinä on syy, miksi istun koneen ääressä yömyöhällä kirjoittamassa. Tai miksi mietin ennen nukkumaan menoa, miten saadaan muutkin ihmiset mukaan toimimaan tulevaisuuden puolesta. Ehkä kuvittelen, että minun teoillani ja sanoillani voi olla merkitystä, että olen ymmärtänyt jotain tärkeää. En voi olla väärässä, koska niin moni muukin on siitä huolissaan. Lapsieni ja myös maailman lapsien vuoksi sitä jaksaa. Enkä voi kieltää, etteikö se tunnu hyvälle, että tuntee tekevänsä jotain todella merkityksellistä. Haluan muuttaa tulevaisuutta. Se, jos mikä, on tärkeää.

Suvi Suutarinen

Takaisin

Välittämistä ja kannustamista

Tällä otsikolla, valtionvarainministeri Jyrki Katainen, esitteli su.10.8., Savon Sanomissa, valmistelemansa ensivuoden budjettiesityksen.
Päällimmäisenä siinä oli viesti, että valtiontaloudella menee hyvin. "Suomen taloudellinen tilanne on maailman parhaimmistoa", näin hän kommentoi. Siksi meillä on varaa työnverotusta keventää 800 miljoonalla eurolla.
Verohelpotuksien tarkoitus on ylläpitää kotimaan kulutusta, jotta mahdollinen maailman kaupan taantuma voitaisiin ohittaa sillä!
Tämä oli sitä kannustamista.
Välittämisen osalle tulevat äitiys-, isyys-, ja vanhempainrahojen korottaminen. Lisäksi lapsilisiä korotetaan kolmannesta lapsesta lähtien. Vanhusten kotona asumista tuetaan siten, että annetaan kunnille 18 miljoonaa euroa laatusuositusten toimeenpanoa varten.
Minun mielestä näissä ihmisten välittämisessä unohtui se, että hallitus viime keväänä korotti palvelumaksoja (terveyden-, hammas-, lastenhoidon ym.), sekä sitoi niiden tasot indeksiin. Näin hallitus lisäsi ihmisten välittömiä menoja ja huolehti siitä, että korotuksista tulee jatkuvat. Tehtävät korotukset heikentävät eniten pienituloisten, sairaiden ja lapsiperheiden taloudellista tilannetta.
Näillä uusilla taksoilla kunnat keräävät 24 miljoonaa euroa. Vastineeksi tästä valtio vähentää valtionosuuksia samalla summalla! Tällä keinolla hallitus pienentää omia menojaan kunnille. Maksajina ovat mm. lapsiperheet ja sairaat.
Nyt hän esittelee välittämisen olevan täsmätyötä. Sitä se onkin ollut, ensin kerätään puolustuskyvyttömiltä.
Sitten jaetaan veroale, mikä tuottaa rahallisesti eniten suurituloisille.
Siihen meillä on varaa, se on Kataisen viesti, mutta pienituloisille ja lapsiperheille riittää vain täsmäalmut.
Huomattavaa on, että julkisten palveluiden taksoilla kerättävät 24 miljoona euroa on kolme prosenttia koko veroalesta.
Olisi luullut, että valtiolla olisi ollut varaa jättää taksojen korotukset tekemättä ja jopa lisätä kunnille rahaa peruspalveluiden tuottamiseen. Näin se olisi pystynyt paremmin turvaamaan ihmisten hyvinvointipalveluiden saannin.
Valitettavasti tätä halua ei sillä tunnu olevan.

Matti Semi kv:n II pj
Vasemmistoliitto

Takaisin

VARKAUDEN TILANNE

Varkaudessa paljon puhutaan siitä miten täällä asiat ovat huonossa jamassa, mutta ei tämä kaupunki suinkaan ole mikään poikkeustapaus, missä talous on kuralla ja palveluja ei oikein pystytä järjestämään kaupunkilaisten haluamalla tavalla. Samanlaisia kuntia on suomessa pilvin pimein. Toki asiat voisi nytkin hoitaa vähän paremmin, ajatellen esim. hoitoalaa, varsinkin vanhusten hoitoa. On suorastaan käsittämätöntä miten kunnat, Varkaus mukaan luettuna pompottelevat hoitohenkilökuntaa miten tahtovat, jopa lain vastaisesti, pitkillä sijaisuuksilla ja määräaikaisilla työsopimuksilla.

Varkaudessa jossa teolliset työpaikat ovat hyvinvoinnin pohjana, on tärkeää että kaupunki tekee koko ajan töitä sen eteen että työpaikat säilyvät täällä.

Matkailu on mielestäni alue jota pitäisi saada kehitettyä. Varkaus muuttuu varsinkin kesäisin aavekaupungiksi. Kenen asia matkailun kehittäminen on siinäpä kysymys?. Jos kaupunki ei ole aktiivinen ja aloitteellinen vaikea tänne on saada rohkeita matkailuyrittäjiä. Suosittu ja kehityskelpoinen leirintäaluekin hävitettiin.

Kuntien palveluiden yksityistämisvimman tuomiin säästöihin en oikein jaksa uskoa. Aluksi kun palveluiden teettäminen kilpailutetaan, voi näyttä siltä että säästöä syntyy, mutta sitten ollaankin tilanteessa jossa vapaa kilpailu ja tuloksellisuus ratkaisevat miten kyseiset palvelut tulee hoidettua, eikä kunnilla ole juuri mahdollisuutta valvoa tai vaikuttaa palveluiden laatuun, lopputulos voi olla kalliimpi kuin omana työnä teetetty työ.

Risto Pyhäjärvi levyseppä/hitsaaja

Takaisin

EI JOKO TAI VAAN JOKAISELLE JOTAKIN

Näkeehän sen joka päivä katukuvassa, kuinka Varkaudenkin väestö on alkanut painottua enemmän ja enemmän vanhemman ikäpolven suuntaan. Etenkin näin syksyllä koulujen alkaessa huomaa, miten taas yksi nuorten ikäryhmä on harventanut rivejään niin monen muuttaessa isommille paikkakunnille opiskelemaan. Onhan siis toki vain fiksua, että kaupungissa pyritään panostamaan eläkeläisten oloihin, mutta silti... Onko aina pakko valita?

Kyse on aina joko eläkeläisten tai nuorten hyvinvoinnista. Jos panostetaan vanhemman väestön hyvinvointiin, nuoriso tuntuu jäävän kokonaan sivuun ja päinvastoin. Niin tai näin ja aina väärinpäin. Mielestäni on tärkeää panostaa eläkeläisten oloihin, totta kai! Toivoisin silti, että myös nuorille tarjottaisiin pienessä kaupungissamme parempia mahdollisuuksia opiskella ja tehdä töitä. Hehän ovat kuitenkin tulevaisuuden veronmaksajia, jotka päätyvät vuorostaan huolehtimaan vanhenevista ikäpolvista. Tasapaino ennen kaikkea.

Minulla ei ole tarjota ratkaisua tähän oravanpyörään. Olisikin! Tahdon kuitenkin tuoda esiin ajatuksen siitä, että valintoja ja päätöksiä tehtäessä ei tarvitse valita kenelle tarjotaan eniten, vaan pyrittäisiin ennen kaikkea tasapuoliseen hyvinvointiin. Ilman nuoria kaupunki kuihtuu pikkuhiljaa kasaan väestön vanhetessa, eikä lopulta ole ketään, joka toisi oman panoksensa kaupungin hyvinvointiin.

Risto Eklund

Takaisin

KESKI-SAVON KUNTA

Kaupungin johtaja Hannu Tsupari kirjoitti rohkeasti ja hienosti Warkauden lehden näkökulmapalstalla uuden kunnan perustamisesta Keski-Savoon.
Perjantain 19.9 lehdestä saimme lukea naapurikuntien kunnanjohtajien mielipiteitä Tsuparin ajatuksesta.
Ajatus otettiin pääsääntöisesti hyvänä aloitteena vastaan. Leppävirran kunnanjohtaja oli ainoa, joka oli varovainen kannanotossaan.
Minusta Tsuparin ehdotus on selkeä edistysaskel ja parempi kuin Paras-hankkeen vaatimat yhteistyökuviot. Uusi Keski-Savon kunta ravistaisi voimakkaasti nykyisiä hallinnon rajoja. Se merkitsee voimakasta parannusta alueen asukkaiden palveluiden saannille, elinkeinoelämälle, maakunnalliselle hallinnolle. Tämä uusi kunta on hyvä mahdollisuus parantaa alueemme vaikuttavuutta, mikä vahvistaa sen vetovoimaa.
Ensinnäkin, Keski-Savon kunnan on pakko kuulua johonkin maakuntaan, onko se Etelä- vai Pohjois-Savo, niin ei sillä ole väliä. Jos kunta muodostuu siinä laajuudessa kun Hannu esitti, niin on erittäin todennäköistä, että maakunnan nimi on Savo. Tämä vahvistaa maakunnan edunvalvontaa esim. suhteessa eduskuntaan tai muuhun valtiolliseen instanssiin. Joka tapauksessa varmaa on, ettei maakuntaraja silloin kulje enää Kuvansinjoessa.
Myös TE-keskuksien rajat tulee varmasti muuttumaan. Hanke- ja yritysrahoituksien käsittelyyn liittyen painopistettä on ehdottomasti lisättävä Keski-Savon suuntaa ja tätä aluetta on käsiteltävä yhtenä kokonaisuutena.
Kun maakuntaraja ei ole enää esteenä niin poliisipiiri- ja käräjäoikeusalueita tarkastellaan uudesta näkökulmasta.
Muutenkin valtiohallinnon sijoittelua voidaan tarkastella avarammasta näkökulmasta, mikä paremmin palvelee alueemme ihmisiä ja helpottaa heidän asiointiaan!
Toiseksi, terveydenhoidossa etenkin erikoissairaanhoidon alueella kustannukset ovat tällä hetkellä jatkuvassa kasvussa. Alueen kunnat ja kaupungit yrittävät saada niitä kuntoon oikealla hoidonporrastuksella.
Tässä uudessa kunnassa on kaksi toimivaa sairaalaa. Näissä pystytään antamaan hyvää ja tehokasta hoitoa alueen väestölle, kun niille tehdään selkeä työjako ja annetaan selvät hoidon painopistealueet. Näin yksilökohtaisessa kustannuksissa säästetään. Samalla pystytään turvaamaan suuremmalle määrälle ihmisiä sairaalatason hoitoa oman kunnan alueella!
Tästä seuraa lisäkysymys, mihin sairaanhoitopiiriin sitten alueemme kuuluisi?
Pohjois- ja Etelä-Savossa on kaikkiaan kuusi sairaalaa, Iisalmessa, Kuopiossa, Varkaudessa, Pieksämäellä, Mikkelissä ja Savonlinnassa.
Vaikken tunne kaikkia sairaanhoitopiirijakoa koskevia säädöksiä, uskallan esittää, että koko Savoon riittää yksi sairaanhoitopiiri. Kuopiossa ja Mikkelissä sijaitsevat keskussairaalat.
Savonlinnan, Pieksämäen, Varkauden ja Iisalmen sairaaloille tulee olla omat vastuualueet, joilla ne tukevat keskussairaaloiden toimintaa.
Näin selkeillä tehtäväjaoilla ja oikeilla panostuksilla alueen kuusi sairaalaa pystyy olemaan vahvoja ja tehokkaita erikoissairaanhoidon tarjoajia. Koko muutos tarvitaan siksi, että voimme turvata ihmisten tarvitsemat laadukkaat ja tehokkaat erikoissairaanhoidon palvelut.

Minusta kaupunginjohtajan avaus pitää johtaa toiminnallisiin tuloksiin. Nyt on muistettava se, että koko Itä-Suomi on väestötappioaluetta. Ja meidän velvollisuus on turvata ikääntyvän väestömme hoito. Alueemme väestön huoltosuhde on saatava positiiviseksi. Se tehdään vain turvaamalla alueemme vetovoima nuorille, opiskelijoille ja uusille yrityksille.
Alueellisessa hallinnon uudistuksessa jokainen ylimääräinen vuosi on hukkaan heitettyä aikaa.

Matti Semi, valtuuston II vpj, vasemmistoliitto

Takaisin

RYYNÄSEN PERIKUNTA

Makkosen Teuvo on tämän lehden sivuilla kirjoittanut Ryynäsen eläkeläisavioparin elämän vaiheista ja siitä kuinka maailman kulutuskehitys aiheuttaa ongelmia heidän elämässään. 
Minä en ole kyseisten henkilöiden kanssa varsinaisesti tekemisissä ollut, tunnen kuitenkin heidän poikansa. Hän on sellainen hyvän päivän tuttu, töissä Stora-Ensolla paperimiehenä ja vaimonsa on kaupungilla terveydenhoitajan.
Menneellä viikolla satuin taas näkemän häntä ja kyselin kuulumisia.
Storan saneeraukset tulivat esille päällimmäisenä, työpaikkojen menetykset ja huoli tulevaisuudesta. Tilannetta vaikeuttaa myös epätietoisuus vaimon työpaikan suhteen, onhan kaupungin strategiat hämmentäneet terveydenhuollon työpaikkoja.
Se, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, on nyt heidän perheessään täysi arvoitus!
”Mietityttää, mitä työnantajalle merkitsee melkein parinkymmenen vuoden aikana tehtaalla tehty työ, eri tehtävissä ja eri koneilla. Kyllä ammattitaitoa riittää ja olenhan minä ammattitaitoinen sähkömies” näin tuumi minulle nuorempi Ryynänen. Toisaalta he vaimon kanssa olivat osanneet odottaa, että tehtaalla tulee muutoksia, ajankohta vaan ei arvattu. Myös vaimon työpaikka sairaalassa on ihmeellisen vaikeissa kantimissa. Hänkään ei tiedä siirtykö jollekin muulle osastolle, pysyykö entisellä vai loppuuko työ kokonaan! Hankala on tämä heidän tilanne. Lapsetkin ovat vielä yläasteella. Nuorimainen (tytär) vasta siirtyi sinne ja poika viimeisellä luokalla miettii meneekö lukioon vai ammattikouluun.
Vaimon kanssa ovat miettineet lähtöä Etelä-Suomeen, siellä tuntuu olevan töitä sairaanhoitajille ja sähkömiehille. Vanhemmat Ryynäsetkin olivat sitä mieltä, että jos työt heiltä loppuu, niin ei tänne kannata jäädä. Eihän täällä ole mitään hyvää. Äitikin kannusti lähtemään.
Kummasti vain sen mieli muuttui, kun vaimo mainitsi meidän perheen pahimmasta huolesta. Jos muutetaan, niin lasten kasvu- ja oppimisympäristö muuttuu. Mitkä on heidän tulevaisuuden näkymät? Ensimmäisenä sille tuli mieleen Jokelan kouluturmat. Siten luettelo jatkui huumeilla, jengeillä, koulukiusaamisella ym. haittatekijöillä. Viimeisenä otti esille koulumatkojen turvallisuuden. ”Siellä on valtavat liikenneruuhkat, eihän siellä autojen ja raitsikoiden välissä uskalla edes kulkea!”
Meistä, vaimon kanssa, täällä on hyvä oppimisympäristö ja koulut kohtuullisen lähellä. Lapsilla on paljon kavereita ja mukavat harrastukset.
Äiti oli samaa mieltä ja innostui kehumaan Varkautta. Hän oli varma, että kaikki järjestyy ja töitä on tulevaisuudessakin. ”Varkaus on hyvä paikka asua! Lapsenlapsiakin näkee useammin, kun ne ovat täällä.” Siihen väliin isäkin ehätti kannustamaan ja loi meille uskoa tulevaan: ”Hyviä te töissänne olette. Kyllä täällä alan ammattilaisia tarvitaan, ei teidän kannata tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. Katsotaan ensin mitä tässä tapahtuu ja tuumataan sitten.”
Näitä Ryynäsen poika kertoili ja totta hän puhui!
Ei täällä asuvien kannata luoda joukkohysteriaa vaan katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Täällä on paljon hyvää ja pidetään huoli, että Varkaus on edelleenkin hyvä paikka asua!!

Matti Semi, kirjoitettu Ryynäsen luvalla

Takaisin

TERVEYSPALVELUT

Varkauden kunnallinen terveyspalvelu elää melkoista murrosvaihetta. Palvelujen tarjonta yksityissektorille myytynä 4 v kokeiluajalle oli harkitsematon toimenpide. Kun haluat saada aikaa lääkäriin, niin sinun tulee tietää miltä sektorilta on kysyttävä sairaanhoitajalta aika. On kaikenlaisia kota 1:siä ja 2:sia ja mitä kaikkea niitä olikaan, pää menee sekaisin. Ei ole enää aamuvastaanottoaikaa tiskiltä tilattuna, eikun puhelimella etsimään oikeaa sairaanhoitajaa, huhhuh. Ja sit kun saa ajan lääkäriin, se voi olla viikon tai parin kuluttua. Johan sitä tervehtyy siinä ajassa. Ensiapu kuormittuu kun potilaat juoksevat sinne apua etsimään. Käpykankaan terveyspalvelutkin kaipaavat melkoista parannusta.

Valtuusto laittakaa terveyspalvelut kuntoon!
Erkki Hakkarainen, metallin vasemmisto

Takaisin